Maanpäällinen televisio on termi, joka viittaa televisiolähetystapoihin, joihin ei liity satelliittilähetystä. [1]. Termi on harvinaista Yhdysvalloissa ja yleisempi Euroopassa.
Maanpäällinen televisiolähetys juontaa juurensa television alkuvaiheesta, kun ensimmäinen julkinen kaukolähetystoiminta Washington DC: stä lähetettiin 7. huhtikuuta 1927. Sen lisäksi, että lähetystä suoritettiin korkealla lentävällä koneella, joka liikkui silmukassa järjestelmän Westinghousen kehittämä Stratovision, käytännössä ei ollut muuta menetelmää television toimittamiseen vasta 1950-luvulle asti kaapelitelevision tai yhteisöantennitelevision (CATV) alkaessa. Ensimmäinen ei-maanpäällinen menetelmä televisiosignaalien toimittamiseksi, joka ei millään tavalla riippunut perinteisestä maanpäällisestä lähteestä peräisin olevasta signaalista, alkoi viestintäsatelliittien avulla 1960- ja 1970-luvuilla.
Eurooppa
Euroopassa Tukholmassa vuonna 61 Kansainvälisen teleliiton suojeluksessa järjestetty suunnittelukonferenssi ("ST1961") jakoi taajuuksia IV ja V ensimmäistä kertaa televisiolähetyksiä varten. Se korvasi myös vuoden 1951 suunnitelman (joka tehtiin myös Tukholmassa), jossa ensin oli jaettu II-taajuudet FM-radioille ja III-taajuudet televisioon.
ST61-konferenssin jälkeen UHF-taajuuksia käytettiin ensimmäisen kerran Isossa-Britanniassa vuonna 1964, kun BBC2 otettiin käyttöön. Isossa-Britanniassa VHF-kanavia pidettiin vanhassa 405-linjajärjestelmässä, kun taas UHF: ää käytettiin yksinomaan 625-linjaisiin lähetyksiin (jotka myöhemmin käyttivät PAL-väriä). Televisiolähetyksiä 405-linjajärjestelmässä jatkettiin neljän analogisen ohjelman käyttöönoton jälkeen UHF-kaistoilla, kunnes viimeiset 405-linjalähettimet kytkettiin pois päältä 6. tammikuuta 1985. VHF Band III: ta käytetään edelleen muissa Euroopan maissa PAL-lähetyksiin , vaikka monilla on aikomus lopettaa se.
Maanläheisen analogisen television menestys eri puolilla Eurooppaa vaihtelee maittain. Vaikka jokaisella maalla on tietty määrä taajuuksia ST61-suunnitelman nojalla, kaikkia niitä ei ole ostettu palveluun.
Pohjois-Amerikka
Myös Yhdysvalloissa ja suurimmalla osalla muuta Pohjois-Amerikkaa maanpäällinen televisio koki vallankumouksellisen muutoksen, kun vuonna 1953 hyväksyttiin NTSC-standardi väritelevisiolähetyksille. Myöhemmin Eurooppa ja muu maailma joko valitsivat myöhempien PAL- ja SECAM-väritelevisiostandardit tai NTSC. Japani käyttää myös NTSC-versiota.
Kaapelitelevision aiheuttaman uhan lisäksi analoginen maanpäällinen televisio kilpailee nyt myös satelliittitelevision sekä video- ja elokuvasisällön jakelun Internetissä. Digitaalisen maanpäällisen television tekniikka on kehitetty vastauksena näihin haasteisiin. Digitaalisen maanpäällisen television, erityisesti HDTV: n, kasvu voi merkitä loppua lähetystelevisiovastaanoton heikkenemiseen perinteisten vastaanottiantennien kautta, jotka voivat vastaanottaa HDTV-signaaleja.
Pohjois-Amerikassa maanpäällinen lähetystelevisio toimii TV-kanavilla 2-6 (VHF-matala taajuus, joka tunnetaan Euroopassa nimellä I-kaista I), 7-13 (VHF-korkea taajuus, muualla nimellä III-taajuus) ja 14-69 (UHF televisiokaista, muualla taajuudet IV ja V). Kanavanumerot edustavat todellisia taajuuksia, joita käytetään televisiosignaalin lähettämiseen. Lisäksi television kääntäjiä ja vahvistimia voidaan käyttää lähettämään maanpäällinen TV-signaali uudelleen muuten käyttämättömällä kanavalla peittämään alueet, joilla on marginaali. Kaavio, joka näyttää Pohjois-Amerikan televisiokaistan, on täällä.
Digitaalinen televisio
1990-luvun puoliväliin mennessä kiinnostus digitaalitelevisioon kaikkialla Euroopassa oli sellainen, että CEPT kutsui koolle "Chester '97" -konferenssin sopiakseen keinoista, joilla digitaalitelevisio voitaisiin lisätä ST61-taajuussuunnitelmaan.
Digitaalisen television käyttöönotto 1990-luvun lopulla ja 21-luvun alkuvuosina sai ITU: n kutsumaan alueellisen radioviestintäkonferenssin kumoamaan ST61-suunnitelman ja asettamaan uuden suunnitelman digitaalista lähetystä varten vain sen tilalle.
Joulukuussa 2005 EU on päättänyt lopettaa kaikki analogiset televisiolähetykset vuoteen 2012 mennessä ja vaihtaa kaikki maanpäälliset televisiolähetykset digitaalisiin (kaikki EU-maat ovat sopineet DVB-T: n käytöstä). Alankomaat sai siirtymävaiheen päätökseen joulukuussa 2006, ja jotkut EU: n jäsenvaltiot ovat päättäneet saattaa tämän siirtymän päätökseen jo vuonna 2008 (Ruotsi) ja 2009 (Tanska), kun taas Yhdistynyt kuningaskunta aloitti vaihdon vuoden 2007 lopulla, eikä se ole valtakunnallinen vaihto Kaksi jäsenvaltiota (ei ilmoituksessa ilmoitettu) on ilmaissut huolensa siitä, että teknisten rajoitusten takia ne eivät ehkä pysty siirtymään siirtymään vuoteen 2012 mennessä. Muiden EU: n jäsenvaltioiden odotetaan lopettavan analogiset televisiolähetykset vuoteen 2012 mennessä.
Monet maat kehittävät ja arvioivat digitaalisia maanpäällisiä televisiojärjestelmiä.
Pohjois-Amerikassa ATSC: n määrittelemästä standardista on tullut maanpäällisen digitaalitelevision standardi. Yhdysvalloissa FCC on asettanut analogisen palvelun lopettamiselle lopullisen määräajan 17. helmikuuta 2009. Kaikissa televisiovastaanottimissa on nyt oltava digitaalinen viritin. Kanadassa Kanadan radiotelevisio- ja televiestintäkomissio (CRTC) on asettanut 31. elokuuta 2011 päivämääräksi, jolloin verkon yli kulkeva analoginen lähetyspalvelu lopetetaan suurimmalla osalla maata, paitsi Pohjois-Kanadassa.
Meidän muiden tuotteiden:
