Antennivahvistus on erittäin tärkeä osa antennien tietorakennetta, ja se on tietysti myös yksi tärkeistä parametreista antennin valinnassa. Antennivahvistuksella on myös suuri merkitys viestintäjärjestelmän toiminnan laadussa. Yleisesti ottaen vahvistuksen parantaminen riippuu pääasiassa siitä, että lohkon säteilyleveyttä pienennetään pystytasossa, mutta samalla säilytetään kaikkisuuntainen säteilyteho vaakasuoralla tasolla.
1. Antennivahvistuksen määritelmä:
Antennin tietyn suunnan säteilevän tehovirtaustiheyden suhde vertailiantennin suurimpaan säteilytehon vuon tiheyteen samalla tuloteholla.
→ Kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin:
(1) Jos sitä ei ole erityisesti merkitty, antennivahvistus viittaa vahvistukseen maksimisäteilyn suunnassa;
(2) Samoissa olosuhteissa mitä suurempi vahvistus, sitä parempi suunta, ja mitä kauemmaksi radioaalto kulkee eli peittoetäisyys kasvaa. Aallonopeuden leveyttä ei kuitenkaan puristeta ja kapeampaa lohkoa, mikä johtaa huonompaan peittävyyden yhtenäisyyteen.
(3) Antenni on passiivinen laite, eikä se voi tuottaa energiaa. Antennivahvistus on vain kyky tehokkaasti keskittyä energiaan säteilemään tai vastaanottamaan sähkömagneettisia aaltoja tiettyyn suuntaan.
2. Antennivahvistuksen laskentakaava
Antennivahvistuksen määritelmän perusteella voimme ymmärtää, että antennivahvistus liittyy läheisesti antennikuvioon. Mitä kapeampi päälohko, sitä pienempi sivulohko ja sitä suurempi vahvistus.
2.4 GHz 22 dBi: n bipolaarinen/polarisoitu MIMO-parabolinen antenni
(1) Parabolinen antenni voidaan arvioida seuraavan kaavan avulla:
G (dBi) = 10Lg {4.5 × (D/λ0)^2}
*Huomautus:
D: Parabolinen halkaisija
λ0: Keski -aallonpituus
4.5: Empiiriset tilastotiedot
2.4 GHz: n 13dBi: n kaksisuuntainen monisuuntainen MIMO-antenni-N-tyyppinen naarasliitin
(2) Pystysuuntaista monisuuntaista antennia varten voidaan käyttää seuraavaa kaavaa myös likimääräiseen laskentaan:
G (dBi) = 10Lg {2L/λ0}
*Huomautus:
L: antennin pituus
λ0: Keski -aallonpituus
3. Lisää ja lähetä tehoa
Radiolähettimen lähettämä radiotaajuussignaali lähetetään antenniin syöttölaitteen (kaapelin) kautta ja antenni säteilee sähkömagneettisten aaltojen muodossa. Kun sähkömagneettinen aalto saapuu vastaanottopaikkaan, antenni vastaanottaa sen (vain pieni osa virrasta vastaanotetaan) ja lähetetään radiovastaanottimeen syöttölaitteen kautta. Siksi langattoman verkon suunnittelussa on erittäin tärkeää laskea lähettävän laitteen lähetysteho ja antennin säteilykyky.
Radioaaltojen lähetysteho viittaa tietyn taajuusalueen energiaan, ja mittaus- tai mittausstandardeja on yleensä kaksi:
Teho (W): Suhteessa 1 watin lineaariseen tasoon (wattia).
Vahvistus (dBm): Suhteessa 1 milliwatin (Milliwatt) suhteelliseen tasoon.
→ Nämä kaksi lauseketta voidaan muuntaa toisiksi:
dBm = 10xlog (teho mW)
mW = 10^[Vahvistus dBm/10dBm]
Langattomissa järjestelmissä antenneja käytetään muuttamaan nykyiset aallot sähkömagneettisiksi aalloiksi. Muuntamisprosessin aikana lähetettyjä ja vastaanotettuja signaaleja voidaan myös "vahvistaa". Tämän energiavahvistuksen mitta on nimeltään "Gain". Antennivahvistuksen mittayksikkö on "dBi".
Koska langattoman järjestelmän sähkömagneettinen aaltoenergia syntyy lähettävän laitteen lähetysenergiasta ja antennin vahvistuksesta, on parempi mitata lähetetty energia samalla metrisellä vahvistuksella (dB), esimerkiksi lähettävä laite on 100 mW tai 20 dBm; Vahvistus on 10 dBi, sitten:
Kokonaispäästöenergia = päästöteho (dBm) + antennin vahvistus (dBi)
20dBm ＋ 10dBi
D 30 dBm
Tai: = 1000 mW ＝ 1 W
[3dB -sääntö]
→ Jokainen dB on erittäin tärkeä "pienitehoisessa" järjestelmässä, erityisesti "3dB -sääntö" on muistettava.
Jokainen 3dB: n lisäys tai vähennys tarkoittaa, että teho kaksinkertaistuu tai vähenee puoleen:
-3dB = 1/2 teho
-6dB = 1/4 teho
+3dB = 2x teho
+6dB = 4x teho
Esimerkiksi 100 mW: n langaton lähetysteho on 20 dBm, kun taas 50 mW: n langaton lähetysteho on 17 dBm ja 200 mW: n lähetysteho on 23 dBm.
Meidän muiden tuotteiden:
